Uusi toivo 2 / 2016

Syrjäytymistä ja vastakkainasettelua vastaan

pääkirjoitus

Nuorten syrjäytyminen on keskeisin turvallisuusriski tulevaisuudessamme. Turvallisuusviranomaiset ja poliittiset päättäjät ovat tästä yhtä mieltä.

 

He tiedostavat myös sen, parhaita tuloksia syrjäytymistä vastaan saadaan kokonaisvaltaisella auttamisella ja kohtaamisella.

 

Hyviä esimerkkejä tästä ovat järjestöjen tarjoamat kokonaisvaltaiset toimintamallit. Silti julkinen järjestelmä ei kykene muuttumaan kokonaisvaltaiseksi. 

 

On sektoreita, jotka pilkkovat ihmisen palasiksi. Sitä vaikeaan tilanteeseen joutunut ei kestä.

Turvallisuuttamme uhkaa myös heikossa asemassa olevien ryhmien vastakkainasettelu. Tämä aika ajaa mielellään syrjäytyneet kantasuomalaiset ja syrjäytyneet maahanmuuttotaustaiset ihmiset vastakkain.

Asetelma on mieletön. 1930-luvullla ihmismieli hyväksyi aluksi pikku vihapuheen ja sen jälkeen isot vihateot. Asioista voi kuin varkain kehittyä hyväksyttyä, jos sallimme kehityksen jatkua.

Nuorten syrjäytymisessä kyse on nuorista, jotka eivät kiinnity yhteiskuntaan. He eivät koe kohdanneensa elämässään turvallista aikuista, joka kasvattaisi heitä osaksi yhteiskuntaa. Heille kasvaa vahva kokemus ulkopuolisuudesta ja kelpaamattomuudesta.

Jatkuva kelpaamattomuuden kokemus johtaa mielenterveyden ongelmiin.  Pakopaikka merkityksettömyyteen löytyy päihteistä tai radikalisoitumisesta. Pettymykset ajavat epätoivoisiin ratkaisuihin.

Sininauhaliiton jäsenyhteisöillä on ruohonjuuritason tuntemus syrjäytymisestä. Työtä tekevät turvalliset aikuiset – ammattilaiset ja vapaaehtoiset. He ovat usein elämänhallinnan sekä päihde- ja mielenterveysalan ammattilaisia.

Yhä useampi tekee maahanmuuttajatyötä omilla vahvuusalueillaan eri verkostoissa. Keskeistä on vuoropuhelu eri kulttuurien ja uskontojen välillä. Halu ymmärtää toista ihmistä on kohtaamisen peruslähtökohta.

Meidän, jotka haluamme auttaa vaikeaan tilanteeseen joutuneita, on koottava rivimme yhä vahvemmiksi. Ei ainoastaan työajallamme, vaan myös läheistemme kanssa. Meidän on osoitettava halumme rakentaa ympärillämme rauhaa. Vihan lietsonta on katkaistava töissä, kotona ja harrastuksissa.

Lastemme on saatava elää ympäristössä, joka ei ole täynnä konflikteja ja jännitteitä. Meidän kauttamme lapsemme ymmärtävät, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään. Vaikeaan tilanteeseen joutunutta ei voi jättää itsekeskeisesti vaille apua.

Moninaisuus eleissä, ilmeissä, näössä, ajattelussa, tunteissa ja uskomisessa on rikkautta. Kenelläkään ei ole tiedossa lopullista totuutta. Voimme vain aavistella. Vuoropuhelu on paras tapa oppia siitä, mistä tässä elämässä todellisuudessa on kyse.

Aarne Kiviniemi, johtaja, Sininauhaliitto

Lue koko lehti

Nuorten syrjäytyminen on keskeisin turvallisuusriski tulevaisuudessamme. Turvallisuusviranomaiset ja poliittiset päättäjät ovat tästä yhtä mieltä." data-share-imageurl="">