Valtakunnan salaisuus


Salapoliisina kesälomalla

Poikani pyysi minua lukemaan Mika Waltarin romaanin ”Valtakunnan salaisuus”. Hän toivoi, että kertoisin, kuinka uskollisesti teoksen yksityiskohdat noudattelevat Raamatun kertomuksia Jeesuksen ja hänen seuraajiensa elämästä.

Ryhdyin salapoliisiksi. Käänneltyäni tovin sivuja humpsahdin tarinaan kuin todellisuuteen: Mitä tälle porukalle oikeasti oli Palestiinassa tapahtunut? Kuinka monta ruumista juonen käänteisiin oli piilotettu?

Pian havaitsin Waltarin uskolliseksi evankeliumitekstien toisintajaksi. Tässäkö tämä oli, raamatunotteiden siirtämistä fiktiiviseen kehyskertomukseen? Ei, ei ollut! Salaisuus kiihotti uteliaisuuttani ja odotti paljastustaan.

Valtakunta on meidän keskellämme

Joka kerta, kun liikumme ihmisten keskellä, Jumalan valtakunta tulee lähelle.

Jeesus jätti lähtemättömän jäljen jokaiseen kohtaamaansa ihmiseen, myös Markukseen. Markus koki Jeesuksen seuraajia tavatessaan pääsevänsä aina hiukan lähemmäksi Valtakunnan salaisuutta.

Muistikuva Jeesuksen kohtaamisesta pakotti jokaisen seuraamaan häntä. He eivät kyenneet muistikuvaa unohtamaan, vaikka olisivat tahtoneetkin. Osa jopa harmitteli, että juuri kun heidän elämänsä olisi muuten asettunut turvallisiin uomiin, Jeesuksen tapaaminen sekoitti kaiken ja käski ratkomaan Valtakunnan arvoitusta.

Jumala on niin toisenlainen

”Minä annan teille rauhan. En sellaista, jonka maailma antaa.” (Joh 14:27.) Myös Waltarin romaanissa Jeesuksen seuraajat saivat Jeesuksessa kohdata jotakin sellaista tuomitsemattomuutta ja rakkautta, josta he ymmärsivät, ettei se ole ihmisestä. Olemassaolo pakeni käsitteitä, jäi vain rauha, joka ylitti ja alitti kaiken ymmärryksen.

Jeesuksen kohdattuaan Markus toteaa, että mikä tahansa paikka maailmassa on tästä lähtien hänelle yhtä hyvä. Enää ei ole kiirettä minnekään.

Matkakumppanuus tällä kiireettömällä ja paikkoja valikoimattomalla tiellä on kuitenkin oleellisen tärkeää! Eri ihmisten näkökulmat avaavat valtakuntaa uudella tavalla ja yhä syvemmältä. Valtakunta on meidän keskellämme, siinä että jaamme löytöjämme ja elämme niitä todeksi toinen toisemme kanssa.

Monista asioista olen yrittänyt etsiä merkitystä elämälleni. Kaikenlainen toiminta on ajan mittaan käynyt arkipäiväiseksi ja lakannut motivoimasta. Vaan yksi ei: Jumalan valtakunnan tutkiminen. Tämä intohimo on pitänyt itseäni sisäisessä liikkeessä. Valtakunta on arvoitus, joka vetää puoleensa, kietoo mukaan etsijänsä, mutta ei tyhjene: Valtakunta ei ole ihmisen varassa, se jaetaan toisten ihmisten kanssa.
 

Eva Kanerva
projektipäällikkö
perhepsykoterapeutti
Puh. 050 575 9223 
eva.kanerva@sininauha.fi
@EvaKanerva
 



Salapoliisina kesälomalla

Poikani pyysi minua lukemaan Mika Waltarin romaanin ”Valtakunnan salaisuus”. Hän toivoi, että kertoisin, kuinka uskollisesti teoksen yksityiskohdat noudattelevat Raamatun kertomuksia Jeesuksen ja hänen seuraajiensa elämästä.

Ryhdyin salapoliisiksi. Käänneltyäni tovin sivuja humpsahdin tarinaan kuin todellisuuteen: Mitä tälle porukalle oikeasti oli Palestiinassa tapahtunut? Kuinka monta ruumista juonen käänteisiin oli piilotettu?

Pian havaitsin Waltarin uskolliseksi evankeliumitekstien toisintajaksi." data-share-imageurl="">